Toivolansaaren 120v juhlat

Mentiin aamulla Toivolansaareen. Meidät jaettiin ryhmiin eri osastoille. 

Osastoilla jaoimme tehtävät kaikille tasapuolisesti, siistimme vanhukset juhlakuntoon ja saatoimme juhlasaliin. 

Autoimme heitä ruokailussa, söimme itse ja lähdimme kotiin.

Päivä oli antoisa, siellä oppi hyvin asioita ja näki todellisuudessa millaista Toivolansaaressa on.

Päivä lähihoitajana

Vierailin Ikaalissa päiväkodissa. Halusin sinne koska se on kivan tuntuinen paikka ja päiväkodissa tehtävä työ kiinnostaa.

Kun menimme päiväkotiin, niin lapset olivat päiväunilla. Sillä välin haastattelimme hoitotätiä, sekä meille kerrottiin päiväkodin paikoista ja toiminnasta.

Päiväkodin päivittäiseen arkeen kuuluu leikkejä, ulkoilua, ruokailu nallekerho sekä tehtävien tekemistä ja kouluun valmentavaa opetusta esikoululaisten puolella.

Haastattelussa sain selville että lapsia on hoidossa aika paljon, mutta työntekijöitä on silti riittävästi. Työharjoittelijat ovat tervetulleita, koska ei lisäkäsistä ole ikinä haittaakaan. Palvelua voidaan tarjota kaikille halukkaille.

Työssä tarvitaan luovuutta, sosiaalisuutta sekä kärsivällisyyttä. Lapset ovat kiinnostavinta työssä.

Oppimaan oppiminen - tehtävä

Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenlehti LAPSEMME 2/2014

s.5 kirjoittaja: Mirjam Kalland

Tiivistelmä artikkelista Pääsihteerin pohdintoja epätäydellisyydestä..

Lapsen kehitystä tutkitaan yhä aikaisemmissa vaiheissa tarkemmin. Tutkimuksissa on selvinnyt, että jos äidillä on hyvä olla, se vaikuttaa myönteisesti lapsen kehitykseen.

Kun vanhemmat elävät positiivisella mielellä ja luottavat tulevaisuuteen, lapsi luottaa paremmin itseensä. Kehityksen huomaa jo vauvaiässä ja se jatkuu läpi lapsuuden.

Hyvään elämän ei tarvitse olla koko ajan pelkkää täydellisyyttä. Se mitä lapsi kaipaa ja tarvitsee elämäänsä on aikuinen, joka huolehtii ja on aidosti kiinnostunut lapsen ajatuksista ja kokemuksista.  Lapsi haluaa että häntä ymmärretään ja hän tulee hyväksytyksi vaikka olisi huono päivä ja häntä kiukuttaisi tai hän pelkäisi jotain.

Kun vanhemmille tulee elämässä vaikeuksia, saattaa olla että he ohittavat lapsen kokemukset ja antaa tilaa vain ärtymykselle ja pettymykselle. Näitä tilanteita aina tulee, niihin on hyvä tarttua, miettiä miten niihin saisi apua ja oppia tunnistamaan ne tilanteet. Lapselle pitää opettaa se että vastoinkäymisiä tulee, mutta ne pitää käsitellä yhdessä. Yhdessä voi surra, itkeä ja opetella pyytämään anteeksi. Tällaiset tilanteet ovat vanhempien ja lapsen välillä niitä jotka lisäävät luottamusta.

 

 

 

 

 

ELÄMÄN TÄHDET Pirkanmaan sairaanhoitopiirin henkilöstölehti 2/2014

s.2 kirjoittaja: Elina Kinnunen

Tiivistelmä artikkelista Oikeudenmukaisesti kohti tasa-arvoa

Syrjintä on lailla kielletty, se lukee jo perustuslaissa. Työpaikoilla ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan uskonnon, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, vammaisuuden, tai entisen taustan perusteella. Työnantajalla on erityinen velvollisuus edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Tasa-arvoon liittyvät asenteet ja mielipiteet eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan neljän vuoden aikana. Tilastojen perusteella runsas kolmannes miehistä, mutta vajaa viidennes naisista arvioi sukupuolten olevan tasa-arvoisia. Nuoret ovat sitä mieltä että tasa-arvo on jo saavutettu.

Yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus edellyttävät työpaikalla avointa viestintää.  Työpaikalla ei riitä pelkät päätökset, vaan kaivataan myös perusteluja. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet tulisikin olla kaikille tasapuoliset.

 

 

 

Eri Kasvatustyylit

 

Erilaiset kasvatustyylit

Autoritäärinen kasvatus: Aikuisella päätösvalta, lapsi on vain aikuisen toiminnan kohde, aikuinen syyttelee, moittii ja rankaisee. Seurauksena se, että lapsesta saattaa tulla hyvin alistuvainen ja hiljainen.

Vapaa kasvatus: Vastapaino autoritääriselle kasvatukselle, lapsi saattaa saada raivokohtauksia ja suuttuu pienistä turhistakin asioista, lapsi ei hallitse itse itseään eikä tunne omia kykyjään, vapaan kasvatuksen lapsi saattaa kokea aikuisen toiminnan väliin pitämättömyytenä ja turvattomuutena itseään kohtaan.

Ohjaava kasvatus: Johdonmukaista, sopimuksenmukaista, luottamuksellista sekä empatiakykyistä. Vanhemmilla ensisijainen kasvatusvastuu ja -oikeus. Tavoitteena kasvattaa lapsesta yhteistyökykyinen ja antaa hänelle realistinen kuva itsestään.

 

Omat mielipiteet kasvatustyyleihin

Autoritäärisessä kasvatuksessa mielestäni lapsen ei ole hyvä olla. Hänellä ei ole minkäänlaista valtaa kertoa omia mielipiteitä, ja vaikka olisi ei hän välttämättä uskaltaisi tehdä sitä. Lapsi ei tunne itse itseään eikä tiedä millainen hänen pitäisi olla, koska luulee että on vain aikuisen päätöksenvallan alaisena.

Tämänlainen lapsi saattaa joutua jopa pelkäämään aikuisen käytöstä, koska se voi olla arvaamatonta. Aikuisen ja lapsen suhde on huono. Kumpikaan ei arvosta kumpaakaan, lapsella ei ole minkäänlaista luottamusta aikuiseen ja suhde on sellainen mitä vanhemman ja lapsen suhde ei pitäisi olla.

 

Vapaassa kasvatuksessa lapsella ei ole minkäänlaisia rajoja, eikä sekään ole oikein. Häntä voidaan lahjoa koko ajan eikä hän opi arvostamaan mitään, eikä ketään. Toisinaan lapselle voi tulla myös turvaton olo ja sellainen ettei kukaan välitä kun ei ole mitään sääntöjä eikä rajoja. Tämänlainen lapsi etsii koko ajan rajojaan välillä jopa tuhoisin seurauksin, koska lapsi ei hallitse eikä tunne itseään.

Toisinaan aikuisella ja lapsella voi olla hyvät välit, mutta kun lapselle tulee sellainen olo että on turvatonta eikä kukaan välitä niin välit heikkenevät. Lapsella ei oikein ole sellaista aikuista elämässä kehen voisi luottaa täysin, koska hän ei välttämättä tunne aikuista vanhemmaksi.

 

Ohjaavassa kasvatuksessa mielestäni lapsi oppii parhaiten. Kasvatuksen kuuluu olla sellaista että siihen sisältyy: luottamusta, johdonmukaisuutta, sitä että aikuinen on aikuinen ja lapsi saa olla lapsi, sopimuksenmukaisuutta ja rakkautta. Ohjaavaan kasvatukseen kuuluu rohkaisu lasta kohtaan, yhteisiä sopimuksia sekä lämpöä.

Tämä kasvatus on lapsen kannalta paras. Vanhemmalla ja lapsella on hyvät välit, tietysti aina on riitoja mutta niitä kuuluukin olla, koska ei muuten opita niitä myöskään sopimaan. Vanhemman ja lapsen välillä on myöskin luottamus. Lapsen ei tarvitse pelätä että vanhempi hylkäisi hänet tai käyttäytyisi aggressiivisesti häntä kohtaan.

 

Curling-vanhemmat

Curling-vanhemmuus on lapsen tulevaisuutta ajatellen mielestäni ajattelematonta. Jos lapsella ei ikinä ole ollut pienintäkään pettymystä miten hän selviää vaikka esikoulussa kun ei pääsekään ensimmäisenä ottamaan ruokaa, eikä siellä olekaan lempiruokaa? Arjen perus asia, aina ei saa sitä mitä haluaa. Puhumattakaan siitä jos joku läheinen menehtyy, miten lapsi osaa reagoida siihen? Lapsi ei tule pärjäämään omillaan, kun hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään. Kaikki on tehty hänen puolestaan.

Tällaisesta kasvatuksesta ei voi syyttää lasta. Jos vanhemmat on vauvasta asti kaiken ostanut ja antanut mitä lapsi on tarvinnut tai vaikka ei olisi edes tarvinnut niin totta kai lapsi oppii siihen. Sitten kun lapsi tulee siihen ikään että pitäisi asua omillaan, käydä töissä, siivota oma kämppä ja tehdä ruokaa, miten hän osaa? Ei hänen ole kotonakaan tarvinnut tehdä näitä asioita niin miksi nytkään. Ehkä sitten vanhemmat rupeavat miettimään että jotain olisi kasvatuksessa pitänyt tehdä erilailla..

 

Lapsen huolto & tapaamisoikeus

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi. Uskoisin että suurimmassa osassa suomalaisissa perheissä tämä toteutuu. Valitettavasti on myös niitä perheitä missä se ei toteudu. Sitä varten on sosiaalityöntekijöitä jotka siinä tilanteessa auttavat lasta saamaan hänelle kuuluvan lapsen huollon.

Tapaamisoikeus kuuluu jokaiselle lapselle. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, vaikka toinen asuisikin eri osoitteessa. Vanhemmat pyrkii ottamaan huomioon lapsen edun. Uusioperheet ovat lisääntyneet ja sitä kautta se voi tuottaa vaikeuksia joissain tilanteissa, mutta uskoisin että tapaamisoikeus sujuu suomessa hyvin lapsien kannalta.

 

Kasvatustietoisuuden käsite

Kasvatustietoisuuden käsite on siinä mielessä hyvä että oppii kunnioittamaan isäänsä ja äitiänsä. Se ei silti tarkoita sitä että ylistäisi heitä. Itse olen kunnioittanut vanhempiani, niin he kunnioittavat minua.Uskoisin että se toteutuu aika hyvin perheissä.

 

Hyvä auktoriteetti

Hyvän auktoriteetin osatekijöitä mielestäni ovat ne että henkilö osaa käyttäytyä hyvin, ja sillain miten työssä kuuluu. On esimerkillinen, luotettava ja uskottava. Eikä käytä auktoriteetin antamaa valtaa liian "ylimielisesti".