Nenämahaletku

Nenämahaletku

Nenä-mahaletku on taipuisa katetri, jota työnnetään jompaankumpaan sieraimeen nenänielun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun. Letku on joko kumia tai muovia. Enteraalisella ravitsemuksella tarkoitetaan sitä, että potilas saa ravinnon letkun avulla suoraan ruuansulatuskanavaan. Tällä tavalla pyritään turvaamaan sellaisten potilaiden ravinnonsaanti, jotka eivät jostain syystä pysty syömään normaalisti.

Tämä toimenpide varmistaa, ettei potilaalle kehity vajaaravitsemusta.
Nenä-mahaletkun asettaminen voi mahdollistaa esimerkiksi:
  -  lääkeannoksen tai ravintoaineiden antamisen,
  -  mahalaukun sisällön aspiroimisen

NENÄMAHALETKUA   
 käytetään maha-suolikanavan tyhjentämiseen, kun 
- potilas oksentaa rajusti  
- GI-kanavan peristaltiikka ei toimi 
- potilaalle on tehty mahaleikkaus

Nestemäisen ravinnon antaminen SYÖTTÖLETKUN KAUTTA johonkin osaan ruoansulatuskanavaa, kun potilas ei pysty normaalisti syömään tai hän ei voi nauttia ravintoa riittävästi suun kautta.

Ravinto voidaan antaa mahalaukkuun, pohjukaissuoleen tai ohutsuoleen.
Edellyttää ettei potilaan GI-kanavassa ole rakenteellisia tai toiminnallisia esteitä eikä potilaalla ole aspiraatioriskiä (OKSENTAMINEN)

1.RAVINNONSAANTI suun kautta EI RIITTÄVÄÄ
ruokahaluttomuus, pahoinvointi, sekavuus, tajuttomuus
2.RAVINNON TARVE KASVANUT
palovammat, traumat, sepsis, syöpä
 3.RAVINNONSAANTI suun kautta EI OLE MAHDOLLISTA
nielemisrefleksi häiriintynyt, aivoverenkierron häiriö, suun/nielun/ruokatorven kasvain tai leikkausten jälkitilat

LETKURUOKINNAN EDUT
- on fysiologinen ravinnon antotapa.
- ylläpitää GI-kanavan normaalia rakennetta (suolinukka).
- ylläpitää paremmin maksan ja haiman toimintaa kuin laskimonsisäinen (parenteraalinen)
- ravitsemus on turvallisempi, halvempi ja helpompi vaihtoehto kuin laskimonsisäinen ravitsemus

Tarvittavat välineet:
- Tehdaspuhtaat suojakäsineet
- Suojaliina
- Kaarimalja
- Vesilasi ja pilli
- Puudutusgeeli limakalvoille
- Nenämahaletku
- Korkki letkun päähän tai keräilypussi
- Tarvittaessa sisään viejä
- Stetoskooppi ja isokärkinen ruisku
- Sakset ja teippi

Potilaan, hänen omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa on keskusteltava toimenpiteestä ja sen mahdollisista komplikaatioista. Suuri osa komplikaatioista voidaan välttää asianmukaisella toimenpide- ja tarkistuskäytännöllä.

Nenämahaletkun asettaminen ei ole steriili toimenpide, mutta on noudatettava hyvää aseptiikkaa. Tämän vuoksi toimenpide aloitetaan huolellisella käsienpesulla ja desinfioinnilla sekä puetaan tehdaspuhtaat suojakäsineet. Käsienpesu on tärkeää, koska suurin kontaminaatiolähde on henkilökunnan kädet.

 Letkunpään ulottuessa nieluun asti potilasta pyydetään nielemään voimakkaasti samalla, kun letkua työnnetään alaspäin. Helpottaakseen nielemistä potilas voi imeä pillillä vettä. Vesi vähentää kitkaa ja nielemisen mukana nenämahaletku kulkeutuu nielusta ruokatorveen ja siitä edelleen mahalaukkuun. Potilasta tarkkaillaan toimenpiteen aikana koko ajan; jos potilaalla ilmenee hengitysvaikeuksia tai hän muuttuu sinertäväksi, nenämahaletku on poistettava välittömästi. Tämä voi johtua siitä, että letku on joutunut keuhkoputkeen.

 Nenämahaletkun sijainti on aina tarkistettava huolellisesti. Sijainnin voi tarkistaa kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on ruiskuttaa ilmaa nenämahaletkun kautta mahalaukkuun ja samalla kuuntelemalla stetoskoopilla ylävatsaa, ilman mennessä mahalaukkuun pitäisi kuulua kurahdus. Toinen tapa on aspiroida eli imeä ruiskulla mahan sisältöä. Ainoa ehdottoman luotettava keino varmistaa nenämahaletkun sijainti on röntgenkuva.

SYÖTTÖLETKUN ASETTAMINEN
- letkun pituuden mittaaminen
- sierain ja syöttöletku liukastetaan
- varovainen, hidas työntäminen suunnaten letkun kärki alaspäin
- kun kärki tuntuu nielussa, pyydetään potilasta nielaisemaan ja annetaan vettä nielemisen helpottamiseksi
- nielemisen aikana letkua työnnetään
- kun pituusmerkki on sieraimen kohdalla, letku on mahassa
- sijainnin tarkistus
- letkun kiinnitys

Potilaalla, jolla on nenämahaletku, on syytä kiinnittää huomiota muutamaan
tärkeään seikkaan. Potilaalla jolla on nenämahaletku, hengittäminen nenän kautta
on vaikeutunut. Tällöin on tärkeää, että sieraimet pidetään puhtaana. Nenää
voidaan puhdistaa veteen tai keittosuolaan kostutetuilla vanupuikoilla. Potilas
joutuu hengittämään suun kautta, joka voi kuivattaa suuta. Letkuruokintaa
käytettäessä syljen eritys vähenee. Tämän takia karieksen herkkyys eli hampaiden
reikiintyminen kasvaa, suun limakalvot kuivuvat ja suu karstoittuu helpommin.
Suun hoitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, hampaat ja kieli harjataan
aamuin illoin. Suuta voidaan huuhdella antiseptisella suuvedellä ja pyyhkimällä
limakalvoja ja kieltä kostutetuilla taitoksilla. Suuta voidaan kosteuttaa vedellä ja keinosyljellä.

Potilaalla voi olla myös pahoinvointia, ilmavaivoja ja ripulia. Letku voi myös hankaloittaa puhumista, jolloin on varattava riittävästi aikaa asioidensa esittämiseen. Letku on myös kiinnitettävä niin, ettei siitä ole haittaa ja etteivät siihen käytetyt teipit ärsytä ihoa.

LÄHIHOITAJAN TEHTÄVÄT KO TOIMENPITEEN AIKANA/JÄLKEEN
Kertoa potilaalle toimenpiteestä ja sen vaikutuksesta
Huolehtia riittävästä aseptiikasta
Tarkkailla potilasta, potilaan hyvinvoinnin tukeminen tarkoittaa informoinnin ja ohjauksen antamista potilaalle. Laadukkaan nenämahaletkun laittamisen edellytyksenä on yhteistyökykyinen potilas. Toimenpide on epämiellyttävä ja osalle potilaista kivulias, joten potilaan huomioiminen on erityisen tärkeää.
 työn suunnittelu, toimenpiteen suorittaminen oikein ja kirjaaminen.
- Välineet vieressä
- Avustaja läsnä
- Rauhallinen ympäristö

Lähteet:
- Kirja Hoitamalla hyvää oloa (Anttila, Kaila-Mattila, Kan, Puska, Vihunen)
- www.valvira.fi
- https://rlamsa.wordpress.com/tt11k/hoitotyon-toiminnot/ravitsemus-ja-nestehoito/
- https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/22917/Metsala_Niina.pdf?sequence=1